sunnuntai 21. lokakuuta 2012

kadonneet keijukaiset

"Tyttönen alkoi minulle kertoa itsestään ja Pessistä, siitä, miten he olivat eläneet, miten he olivat iloinneet ja kärsineet. Minä kuulin lintujen laulavan, kukkien tuoksuvan ja myrskyn pauhaavan."


Hei.

Pessi on eksynyt metsään ja sammaleesta jää tatuointeja selkään. Metsä on Pessin koti, mutta talvi on hiipiessään tehnyt puista pelottavia ja vieraita, eikä Illusiasta näy jälkeäkään --

tämä on tarina minusta,
(minä en tunne ketään, joka ei mene bileissä sänkyyn tyttöjen kanssa, ei ole ketään kenelle kirjeitä lähettää, joten minä kerron tämän tarinan teille)

löydätkö minut puiden välistä, pensaiden raosta, ennen kuin syväjää saavuttaa sydänjuuret?

Vie minut pois täältä.

2 kommenttia:

  1. kiehdot minua kovin, sillä minä olin kerran Pessi eräälle Illusialle. Se oli meidän juttu.
    Nyt olen Pessi, yksinäinen Pessi vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, kiehtovaa jos kiehdon. ehkä me löydetään meidän Illusiat vielä jostakin.

      Poista